lauantai 9. helmikuuta 2019

Hyvässä tallessa

Uusi parisuhdestatus!


Ensi viikolla on ystävänpäivä ja Amorin nuolet sinkoilevat taas sinne tänne. Pikku sydämeni kuitenkin pumppaa rakkautta vuoden jokaisena päivänä. Ja se uusiutuva luonnonvara on voima, joka ei käyttämällä ja jakamalla vähene, -päinvastoin. Rakkautta kokeakseen ei myöskään tarvitse olla "rakastettua". Vaikka sitä toivonkin.

Minä en ole parisuhteessa, mutta en myöskään koe olevani mikään sinkkukinkku, jolla Tinderi laulaa ja deitit vaihtuvat lennossa. Senpä takia ja kunniaksi haluan nyt lanseerata uuden ihmissuhdestatuksen.

- Se on "hyvässä tallessa".

Olen hyvässä tallessa, arvoisellani paikalla.

Olen löydettävissä ja valmiina kohdattavaksi kun sellainen mies tulee kenen käsiin olen valmis itseni antamaan. Mies, joka näkee minut kokonaisena ja rakastaa minua juuri tällaisena.

Tosimies vs. pelimies

Onhan se virkistävää ja jotenkin kuplivaa, jos on vähän flirttiä ilmassa ja säpinää elämässä. Joskin yli 40 vuoden kokemuksella erotan jo kilometrien päästä pelimiehet. Miehen katseesta jo näen mitä hän minusta haluaa. Eikä pelimiehissä itsessään mitään vikaa ole, pelimiehen kanssa pelataan. Ja se voi olla joskus oikein hauskaakin ja vähän itseäni huijaavalla tavalla hurmaavaa ja suloista. Kuumaakin.

Mutta pelimiehen kanssa tosiaan vaan pelataan. Pelimiehen edessä ei riisuta kypärää ja suojavarusteita. Jos itse riisuu varustuksensa ja heittäytyy jäälle paljaana ja toinen sivahtelee jäähileet pöllyten vastateroitetuilla hokkareilla vieressä kiekkoa kaukalon seiniin täysillä lämien... niin siinä tosiaan voi sattua pahasti. Legot voi lentää suusta ja löytää itsensä runneltuna paitsiosta. Pelimiehessä on toivoa vain jos hän on itse väsynyt pelaamiseen. Muuten on joko parempi poistua paikalta tai jatkaa tietoisesti pelaamista kaikin varustuksin siitä nauttien.

Viimeisin pelimies nosti kypäräänsä Uudenvuodenpäivän aamuna sen verran, että ehdin hetkellisesti nähdä hänen todelliset kasvonsa. Hän ilmoitti minulle tekstiviestillä olevansa parisuhteessa ja vain leikkineensä kanssani. Sorry!

No, minä olin pitänyt varustuksen ylläni ja tiennyt pelaavani. En tiedä miten, mutta tiesin hänen olevan parisuhteessa vaikkei hän sitä koskaan minulle kertonutkaan. Siksi en edes ollut yhtään yllättynyt tai pettynyt. Mitä siinä sitten voi muuta kuin että: selvä pyy, kiitos kun kerroit ja hyvää elämää sulle!

Ystävällisessä hengessä poistuin hallista, tietäen syvällä sisimmässäni etten aio enää ikinä olla missään tekemisissä hänen kanssaan, saatikka palata kaukaloon kenenkään muunkaan pelimiehen kanssa pelaamaan. Pelit on nyt pelattu. On aika jollekkin muulle. Todelliselle.

Vaikka kuinka olisi suojavarustus yllä, niin jokaisen pelimiehenkin kohdalla on jossain syvällä sydämessäni itänyt toivon siemen rakkauden mahdollisuudesta. Se mahdollisuus on aina oltava siellä. Ja vaikkei pelimiehen menettäminen missään tuntuisikaan, niin sen rakkauden mahdollisuuden menettäminen kyllä aina kirveltää.

Mutta ei helkutti! Hyvästi pelimiehet! Minä kyllä ansaitsen tulla kohdelluksi kauniimmin. Rakkaudella ja arvostuksella. Minä ansaitsen miehen, joka näkee minut. Ja haluaa olla juuri minun kanssani vaikka kypäräni alta paljastuisikin hikinen takkutukka. Miehen, joka haluaa minut täysin ja kokonaan. Sieluni, sydämeni, ruumiini. Kaikkine karvoineni. Minut ja elämäni.

Sehän nyt on jo ihan absurdi ajatuskin, että joku voisi haluta minusta vain tietyt (miellyttävät) puolet tai vain tietyn (ruumiin)osan. Täysin naurettavaa! Minä todellakin aion pitää itseni "hyvässä tallessa" siihen asti kunnes se Tosimies kävelee elämääni, joka on valmis ottamaan minut kokoNAISENA. Tosimies, jolla on rohkeutta kohdata toinen ihminen ihmisenä.

Diiliin näet kuuluu kaikki tai ei mitään. Näin se vaan on. Elän mielummin yksin ja kokonaisena "hyvässä tallessa" kuin puolikkaana suhteessa, jossa en tule aidosti kohdatuksi ja rakastetuksi.

Kaipuuni toisen lähelle on todellinen. Tarvitsen ja haluan miehen rinnalleni. Se on selvä. Mutta tarpeeni ei ole niin suuri, että olisin valmis sen edessä tekemään kompromisseja oman arvoni suhteen.

Minä en ole tv-shopin tuote jonka voi palauttaa jos se ei vastaakaan omia toiveita ja odotuksia. En ole viihdyke, jonka voi tilata kotiinsa kun on tylsää tai ei siedä omaa yksinäisyyttään. En myöskään ole näyttelyesine, jota voi kuljetella mukanaan eri tilaisuuksissa saatikka salarakas, jota tapaillaan vain piilossa. Kaikista vähiten minusta on edustusvaimoksi tai kulissien ylläpitäjäksi, -minulla kun on taipumus räjäytellä ihan oikeitakin seiniä vain saadakseni varmuuden siitä, että ne eivät ole kulisseja.

En halua olla yhdenkään miehisen egon pönkittäjä saatikka pelkkä libidon virkistäjä.
-Olen niin paljon enemmän. Kokonainen ihminen. Koko nainen.

En kaipaa mitään Supermiestä tai Teräsmiestä. Kaipaan Tosimiestä. Miestä, jolla on rohkeutta olla ihminen. Ihminen, joka ei piiloudu kypärän taakse tai luistele karkuun. Miestä, joka on elämää kokenut ja hänen turvallisessa kainalossaan saisin itse olla pieni, pelokas, epävarma ja avuton. Paljas.

Miestä, joka antaa itselleenkin luvan olla välillä pieni ja heikko. Avuton. Paljas. Hän uskaltaa ottaa vastaan hellyyttäni, hoivaani ja huolenpitoani. Ja se se vasta rohkeutta vaatiikin! Hän ei pelkää näyttää omaa inhimillisyyttään ja ymmärtää siksi myös minun keskeneräisyyttäni. Hän ei pelkää tunteita; omiaan tai toisten. Tai vaikka pelkäisikin, niin hänellä olisi kuitenkin sen verran rohkeutta ja tahtoa, että uskaltaisi tarkastella niitä.

Hänen edessään ja kanssaan saisin myös epäonnistua, tehdä virheitä, antaa ja saada anteeksi ja yrittää uudestaan. Olla ihminen. Olla taas hitusen verran parempi ihminen. Vaikka olisin ollut kuinka huono.



Tosimies kestää myös ne hetket jolloin olen suuremmoisimmillani, rohkea, varma, voimani tunnossa säkenöivä ja järkyttävän hyvää seuraa. Sekään ei kävisi hänen egolleen, sillä hän vilpittömästi iloitsisi siitä. Olisi ylpeä minusta.

Hän uskaltaa riidellä kanssani ja sanoa suoraan jos olen väärässä tai toiminut tahdittomasti. Hän palauttaa minut paikoilleni kun olen all over the place. Hän myös nöyrtyy anteeksipyytöön jos huomaa itse olleensa se tahditon osapuoli.

Tosimies uskaltaa astua ulos egostaan ja ottaa minut syleilyynsä silloinkin (ja varsinkin silloin) kun sitä vähiten ansaitsisin. Silloin kun ne puolet minusta ottavat vallan, joista en itsekään ole kovin ylpeä tai joita häpeän. Silloinkin kun teen kaikkeni loukatakseni häntä ja työntääkseni hänet pois luotani.

Sillä hän näkee pelkoni. Epävarmuuteni. Hätäni.

Tosimies on tosi mies. Ja hänen rinnallaan minulla on lupa olla tosi nainen. Totta. Tässä ja nyt. Totta.

Tosimiehellä on munaa. Ja tosimiehellä on aivot. Joskin elimistä tärkein on kuitenkin sydän.
Sen on oltava suuri ja paikoillaan.

Miehen ei täydy "ansaita" minua. Ei. Siitä ei ole kyse. Ei tarvitse olla mitään meriittejä tai suorituksia. Ei paksua lompakkoa, lukuisia tutkintoja, tärkeitä bisneksiä tai hillittömiä lihaksia. Ei. Ihan tavallinen mies kelpaa.

Haluan vain pitää todella tarkan huolen siitä, että se mies kenen käsiin itseni annan, varmasti näkee arvoni ja kohtaa minut kokonaisena naisena. Kunnioituksella.

-Fragile. Handle with care.

Miksi tyytyisin vähempään? Olen arvokas ja rakastettava nainen. En välttämättä helppo, mutta totta. Mikään vähempi ei minulle enää kelpaa. Ei puolikkaita, ei pelimiehiä, ei säätäjiä eikä aisankannattajia.

Tosimies, tule jo!

En ole nalkuttava akka, enkä ruikuttava bimbo.
Olen vieläkin vaikeampi. Olen totta ja läsnä. Tässä ja nyt.                                                                                                                  

En voi luvata sinulle "happy ever after"-elämää kanssani, mutta voin luvata rakkauteni.

En enää vartioi sydäntäni 24h/7. Enää sinun ei tarvitse käydä läpi hitsaus- tai koodauskurssia päästäksesi kaikkien suoja- ja turvapanssareideni läpi luokseni. Se on jo jotakin!

En kuitenkaan ole tarjolla tai tyrkyllä missään avohyllyllä kenen tahansa poimittavana.

- Olen "hyvässä tallessa" Sinua odotellessani.

P.S. Vaikka se veisi viikkoja, kuukausia tai vuosia, niin ei haittaa! Minussa näet ei ole "parasta ennen" -päiväystä. Minussa on "parasta parhaimmillaan"-päiväys. Ja se on voimassa koko loppu elämän!


!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jokainen kriisi on mahdollisuus Ensin kärventyivät maapallon keuhkot Amazonin sademetsien myötä ja sitten kirvelevät ihmisten keu...