"Mies on nykynaisen orja...Maskuliininen nainen ei voi sietää miestä, joka käskee tai näyttää kaapin paikan. Maskuliininen nainen haluaa päättää kaikista asioista ja hallita miestä viemällä häneltä pallit."
Näin laukoo eräs perussuomalainen poliitikko blogitekstissään, johon googlailun kautta eksyin. Jätän ko. tekstin monilta osiltaan aivan omaan arvoonsa lepäämään, mutta omasta puolestani voin todeta etten halua viedä kenenkään palleja tai kaappeja ilmaisemalla omaa totuuttani, vaan tarkastella feminiinisen voiman ja maskuliinisen voiman olemassaoloa hieman syväluotaavammin. Itsessäni, elämässäni ja ympärilläni. Mitä muotoja voimat ottavat tässä todellisuudessamme? Miten ilmenevät kauttamme jokapäiväisessä elämässämme? Se tuskin on mikään suuri uhka kenellekään.
Yin ja yang
Jokaisessa meissä virtaa sekä feminiininen että maskuliininen energia. Molemmat voimat vaikuttavat meissä sukupuolesta tai seksuaalisesta identiteetistä riippumatta. Feminiinisen ja maskuliinisen voiman tanssi näyttäytyy kaikkialla elollisessa: luonnossa, parisuhteessa, perheissä, yhteisöissä, yhteiskunnan rakenteissa. Nämä kaksi toisilleen vastakkaista voimaa hakevat jatkuvasti tervettä ilmaisua ja tasapainoa niin yksilötasolla meissä itsessämme kuin kollektiivitasolla yhteisöissämmekin.
Lähtökohtaisesti ja toimintatavoiltaan maskuliinisuus ja feminiinisyys ovat erilaisia energioita. Tämä postaus ei siis käsittele naisten voimaantumista tai tasa-arvoa siinä mielessä, että naisen euro on 80 senttiä tai muuta sellaista. Käsittelen asiaa voiman näkökulmasta. Sillä sisäisen voiman (maskuliinisen tai feminiinisen) ilmentyminen tai ilmentymättömyys todellisuudessamme on se mikä saa ne materiaalis-rakenteelliset muodot mitkä sitten koemme tasa-arvoisina tai epätasa-arvoisina arjessamme ja maailmassamme sukupuoleen katsomatta.
Tasa-arvo ei tarkoita että naisen pitäisi pyrkiä olemaan mies tai miehen pitäisi pyrkiä olemaan nainen, vaan molemmat ovat omassa laadussaan samanarvoisia. Sukupuolesta tai sukupuolettomuudesta huolimatta tasa-arvon ydin on juurikin siinä että ollaan olemuksiltamme erilaisia, mutta ihmisinä yhdenvertaisia. Molempia olemisen laatuja tarvitaan ja molemmat energiat ovat edustettuina kaikissa meissä, toinen niistä yleensä vallitsevana voimana.
Naisena ja 95% heterona lähestyn tätä tekstiä kuitenkin omasta kokemuksestani ja näkökulmastani käsin, mutta kuten sanottu, minussa, niin kuin kaikissa meissä, virtaa sekä feminiininen että maskuliininen voima.
Kokemukseni mukaan nämä voimat ja niiden ilmentäminen ja hyödyntäminen itsessäni ja elämässäni vaihtelevat tilanteen ja elämänvaiheen mukaan. Se, tukeudunko maskuliinisen voimani viemäksi vai antaudunko enemmän feminiiniselle voimalle itsessäni, vaihtelee niin ihmissuhteissani kuin työrooleissanikin. Pyrkimyksenä ehkä tunnistaa, hyväksyä ja arvostaa kumpaakin voimaa omanlaatuisenaan mahdollistajana sekä saattaa ne tasapainoon niin minussa kuin maailmassakin. Yhteiskunnallisella tasolla tämä ilmenee juuri tasa-arvoepäkohtien näkyväksi tekemisessä ja niiden puolesta toimimisessa oli sitten kyse naisen oikeudesta osallistua politiikkaan ja päätöstentekoon tai miehen oikeudesta näyttää tunteitaan. Pohjimmiltaan on kyse jokaisen ihmisen oikeudesta olla kokonaisvaltaisesti ihminen ja ilmentää itseään tasavertaisesti elämässä.
Matkalla tasapainoon ja sen jälkeenkin (tanssi on ikuista), on jotenkin huojentavaa ettei edes tarvitse pyrkiä "täydellisyyteen" itsessään, sillä meillä kaikilla on henkisesti ja fyysisesti eri vahvuuksia ja heikkouksia luonnostaan sekä elämänkokemuksen myötä. Siksi juuri tarvitsemme toisiamme ja täydennämme toisiamme muodostaaksemme toimivan kokonaisuuden (parisuhteen, perheen, yhteisön), jossa yhdellä on yhdenlaisia apuja, taitoja ja ominaispiirteitä ja toisella toisenlaisia. Jos kuvittelen olevani kaikkivoipa enkä täten tarvitse toisia konkreettisesti eri elämäntilanteissa tai hioutuakseni psykologis-henkisessä mielessä ihmisenä, niin olen aika yksinäinen sankari.
Tämä irtiottovuoteni täällä Lontoossa on oikeastaan ollut paluumatkaa kohti omaa feminiinisyyttäni. Sisäistä matkantekoa pään energioista alas sydämen energioihin. Ja nyt vasta aukeaa koko blogin otsikkonikin minulle todellisessa tarkoituksessaan. On ollut aika hoitaa ja hoivata omaa sydänkeskustaan: kohdata tunteitaan, suoda itselleen hoivaa, lepoa, nautintoja, vaalia harmoniaa, kauneutta, käydä taidenäyttelyissä, nauttia teatterista, roikkua kahviloissa vailla funktiota, tehdä vaelluksia ja kävelylenkkejä luonnonhelmassa, hipelöidä hienoja vintage-mekkoja secondhand-kaupoissa, koota yhteen ystäviä, hoivata sukulaistätiäni, laittaa ruokaa, emännöidä vieraita, jakaa naisena olemista, vaalia yhteisöllisyyttä ja yhdessätekemisen henkeä vapaaehtois- ja harrastuspiireissä, tehdä vähemmän vastuullisempaa/vaativampaa työtä apuopen ja avustajan roolissa, ajelehtia vailla päämäärää, lillua epävarmuudessa ja luottamuksessa sekä luoda uutta yhteyttä Luojaan minussa kirjoittamisen kautta... Feminiinisyys ilmenee myös tarpeena ilmaista avoimesti itseään, omaa sisintään; tunteitaan, tunnelmiaan ja ajatuksiaan (mm.blogin pitäminen).
Tietenkin maskuliininen egomieleni nostaa vähän väliä päätään ja vaatii päätöksiä ja toimintaa odottamisen ja luottamisen sijaan. Analysoi ja rationalisoi tuntemisen ja intuition sijaan. Vaatii tuloksia ja aikaansaannoksia lillumisen sijaan. Vaatii suuntaa ja tavoitteita joihin pyrkiä. Huolestuu statuksen alenemisesta, CV:n tyhjistä aukoista, tai rahan vähyydestä. Sille se miltä asiat näyttävät ulospäin muiden silmissä on tärkeämpää kuin se mitä oikeasti koen syvällä sisimmässäni. Sydämessäni.
Ennen kuin tämä alkaa haiskahtaa siltä, että koen maskuliinisen energian jotenkin pahana ja parjattavana, niin todettakoon että en koe. Tämänhetkinen minäni vain haluaa tehdä näkyväksi ja vaalia niitä arvoja ja laatuja, joita feminiinisyyteen liitetään. Ja maskuliininen voima parhaimmillaan on kaikkea muuta kuin ylläkuvailemaani kapeaa egomieltä. Terve testosteronin haju on parasta mitä naisena tiedän. Maskuliinisen voiman suoma tila, turva ja suoja on ehdoton edellytys sille, että mitään elämää ja luovuutta yleensäkään voi ilmetä ja ylläpitää tällä pallolla tai itsessäni. Ja juuri se maskuliininen egomieli, joka vaatii sitä selkeyttä, määrätietoisuutta ja päätöksiä elämässä, on se elämääni suojaava, puitteita luova ja eteenpäinvievä energia.
Jotta on helpompi ymmärtää näiden voimien vaikutusta ja vaihtelua elämässämme, on hyvä luoda katsaus eri perinteistä ja lähteistä kumpuaviin maskuliinisen ja feminiinisen energian määritelmiin. Kyse ei ole siis sukupuolesta, vaan jokaisessa ihmisessä vaikuttavista energioista.
Feminiininen voima Maskuliininen voima
sydän pää
kehollinen henkinen
tunteet järki
aistillisuus, sensuaalisuus ideointi, ajattelu
intuitiivinen rationaalinen
sisäänpäinkääntyvä ulospäinsuuntautuva
alitajuinen tietoinen
yhteisöllisyys yksilöllisyys
sekä - että joko - tai
päättämättömyys päätöksenteko
ailahtelevuus vakaus
passiivisuus aktiivisuus
vastaanottaminen antaminen
haavoittuvuus suoja
epämääräisyys selkeys
epävarmuus turva
epäilevä, varovainen itsevarma
luottamus elämään itseluottamus
antautuminen puolustaminen
syklinen loogis-lineaarinen
kokonaisvaltaisuus yksityiskohdat, erikoistuminen
lempeys lujuus
hoiva + hellyys huolenpito, ylläpito
salliva rajaava
sisällöntuottaja puitteidenluoja
odottava, kärsivällinen kiirehtivä, eteenpäinvievä
muuttuva kiinteä
sopeutuva johtava
sisäiset prosessit ulkoiset saavutukset
kauneus + estetiikka funktionaalisuus
kannateltavana oleminen vastuunkanto
ihmissuhteet + henkinen hyvinvointi työ + materiaalinen hyvinvointi
uutta luova vanhaa säilyttävä
mystisyys konkretia
pimeys valo
vesi tuli
kuu aurinko
Äiti Maa Isä Taivaan
Harmony sisters and brothers
Maskuliininen energia luo muodon ja puitteet, rakenteen ja rutiinit, turvan ja suojan kun taas feminiininen energia synnyttää sisällön ja elämän, yhteyden. Tasapainottuakseen kuu tarvitsee parikseen auringon, vesi tulen ja feminiininen maskuliinisuuden. Parhaimmillaan tässä voimien tanssissa maskuliinisesta voimasta käsin luodaan tila ja turva feminiiniselle voimalle ilmetä, virrata ja luoda vapaasti.
Maskuliininen voima rakastaa rajoja, rakenteita ja rutiineja. Se haluaa suojata herkkää ja haavoittuvaa. Se rakentaa vaikka talon omilla pikku kätösillään saadakseen rakkaimpansa turvaan ja suojatakseen luovaa elämänvoimaa. Se haluaa hankkia toimeentulon tuodakseen särvintä pöytään ja pitääkseen rakkaansa hengissä. Se pitää huolta elämän perusedellytyksistä. Se on vahva ja vakaa eikä pelkää kantaa vastuuta. Sen sylissä on feminiinisen helppo hengittää, hersyä, hoivata ja hemmotella itseään ja muita.
Se nauttii siitä kun puitteiden luomisensa jälkeen feminiininen yhteenkokoava voima alkaa toimia ja luovuus kukkia: talo alkaa täyttyä ystävistä, herkullisesta ruuasta, kauniista esineistä, puutarhan kukkasista, taiteesta ja muista aistinautinnoista, hoivattavista lapsista ja eläimistä. Maskuliininen aloittaa ja vie loppuun uusia "elämän rakennusprojekteja" itsevarmasti ja optimistisesti, eikä koskaan piikittele vaikka feminiiniseltä jäisi asiat välillä vähän vaiheeseen päättämättömyyden ja epävarmuuden johdosta. Eikä silloinkaan kun tunteet ottavat vallan ja ollaan myrskynsilmässä. Päinvastoin, se pysyy tyynenä ja tarjoaa heti ratkaisujaan. Vilpittömästi ja selkeästi. Se arvostaa feminiinistä ja näkee sen rikkauden mitä he toinen toisilleen voivat tasapainoisessa suhteessa antaa ja toistensa kanssa jakaa.
Epäkypsä maskuliinisuus taas kieltää ja tukahduttaa feminiinistä voimaa. Sen mielestä tunteiden näyttäminen on heikkoutta ja haavoittuvassa asemassa olevat ihmiset ovat riesa, jotka on saatava pois silmistä tavalla tai toisella. Se käyttäytyy alistavasti ja halveksuvasti. Se on se epäterve energia mikä kiusaajista ja narsistisista pomoista virtaa. Se jaottelee, luokittelee ja erottelee ihmisiä voittajiin ja häviäjiin, vahvoihin ja heikkoihin, huonompiin ja parempiin. Se rakentelee muureja ja raja-aitoja ihmisten ja kansakuntien välille. Se manipuloi ja ottaa mitä haluaa milloin haluaa, vaikka väkisin. Se käyttää mielivaltaa ja kuvittelee hallitsevansa kaikkea ja omistavansa asioita ihmiset mukaan lukien. Se on kylmä, kova ja ankara ja voi olla myös agressiivinen. Kaikki on kilpailua ja pätemistä, rahaa, valtaa ja statusta. Sillä on kiire saada aikaan asioita ja tehdä näyttäviä siirtoja elämässään. Menestyksen ja ihmisarvon se määrittelee täysin ulkoisten saavutusten ja kykyjen mukaan. Pahimmassa tapauksessa se kuvittelee voivansa kukistaa luonnonvoimat (feminiininen energia) ydinpommilla tai ostaa vaikka koko Grönlannin niin halutessaan (omistaa ja hallita Äiti Maata).
Terveen maskuliinienergian ympäröimänä feminiininen taas kokee olevansa turvassa ja suojattu. Sydänenergia alkaa avautua. Sen myötä aukeaa myös seksuaalienergia, joka on kehollisen nautinnon lisäksi luovaa energiaa. Tulee tarve luoda. Tarve ilmentää luovuuttaan ja synnyttää, oli se sitten lapsia tai taidetta: kirjoittamista, kuvataidetta, musiikkia, ruuanlaittoa, kodinsisutusta tai käsitöitä... Mitä vaan kaunista, viisasta, kamalaa, karua, herkullista, hauskaa, valoisaa tai varjoisaa: elämää ja aisteja rikastuttavaa uutta luomusta itsensä ja muiden iloksi ja nautittavaksi.
Kokiessaan olevansa turvassa, feminiininen energia näyttäytyy lämpönä, hellyytenä ja empatiana. Se pulppuaa huolettomuutta ja iloa ja kukoistaa kauneudessaan. Se uskaltaa avoimesti näyttää sisintään ja tunteitaan ja sen ihmissuhteet ovat syviä ja läheisiä. Kun maskuliinin luomat puitteet ovat kohdillaan alkaa feminiinisen sydän pulputa myötätuntoa. Se haluaa hoivata ja hoitaa haavoittuneita ja auttaa heikompia.
Epäkypsä feminiininen energia taas ilmenee itsensä alentamisena, itsensä vähättelynä, alistumismentaliteettinä, uhriutumisena ja marttyyriuutena. Epäterveellä tavalla se unohtaa itsensä ja talloo omat tunteensa ja tarpeensa jonnekin mappi ööhön. Se ei koe olevansa oikeutettu parempaan kuin mitä on. Se kokee olevansa arvoton ja voimaton ja siksi kestää, sietää, joustaa ja mukautuu loputtomasti. Se ei kykene laittamaan rajoja tai ilmaisemaan ja puolustamaan omaa totuuttaan. Siksi se jää vaille kunnioitusta. Itsekunnioitusta ja muiden.
Hänen yli kävellään, hänen olemassaolo ignoreerataan, häntä ja hänen panostaan pidetään itsestäänselvyytenä ja häntä kohdellaan kuin jotain heittopussia. Hän on perheessään tai työpaikallaan se kiusattu. Pahimmassa tapauksessa epäterve feminiininen voima ilmenee uhri/marttyyri-identiteetin omaksuneessa ihmisessä: aina nalkuttava ja valittava akka, joka vaan surkuttelee kaikkea koko ajan eikä mikään ole ikinä tarpeeksi hyvin. Tai sitten totaalisessa hiirulaisessa, joka hissuttelee ja hiljenee, alistuu ja vaikenee ja kärsii yksin sisällään, mutta ei saa suutaan auki. Tai jos saakin, niin sieltä tulee pelkkää hentoa piipitystä. Epätervettä feminiinisyyttä on myös läheisriippuvuus, yliherkkyys, loputon tunteissa vellominen, masentuneisuus, kyvyttömyys tehdä todeksi aikomuksiaan ja suunnitelmiaan, seksuaalisen vallan käyttö, sekä oman kehon jatkuva puunaaminen ja keinotekoinen muokkaaminen hyväksyntää huutaessaan.
Nämä molemmat energiat ilmenevät kussakin ihmisessä täysin ainutlaatuisella tavalla ja vaihtelevasti eri tilanteissa ja eri ihmisten kanssa. On mielenkiintoista pohtia miten ja missä tilanteissa ja suhteissa mikäkin voima itsessäni ja elämässäni on valloillaan. Ja kuinka terveellä ja kypsällä tavalla.
Siskoni kuoleman jälkeen kun olin kaikkein haavoittuvimmillani, sain kokea kahden ystäväni maskuliinivirrassa suunnatonta turvaa ja suojaa. He pitivät minusta huolta, katsoivat että sain syödäkseni ja nukkuakseni ja vetivät minua mukaan elämään ja omaan arkeensa. He loivat tilan ja puitteet minulle olla ja tuntea tai olla olematta ja tuntematta. He vain pysyivät vakaina ja toiminnallisina, kiinni elämässä ja olivat läsnä minulle. He tarjosivat olemassaolollaan ja elämällään minulle mahdollisuuden toipua ja elää läpi sitä elämänvaihettani. Suojassa, luottamuksessa ja lojaaliuudessa.
Pahimmasta selvittyäni astuin myös itse vahvasti maskuliinisen energian viemäksi. Tuli tarve jatkaa aikoinaan kesken jääneet opettajaopinnot loppuun, hankkia "kunnon työ" ja säännöllinen tilipussi. Kaikkien epävakaiden teatterityövuosien jälkeen halusin luoda selkeät puitteet itselleni ja elämälleni. Epävarmuudessa lilluminen ei enää kiinnostanut. Oli pelastettava nahkansa, otettava täysi vastuu itsestään ja selviydyttävä. Siinä voimassa sitten ajauduinkin aikamoisen ankaraan suorittamiskierteeseen, jossa piti päteä, hallita ja pidellä ohjaksista jos toisistakin. Useamman vuoden tein hyvin kurinalaisesti ja kunnianhimoisesti töitä. Vahvistin monia maskuliinisen energian puolia itsessäni ja koin myös suurta tyydytystä saavutuksistani. Useamman kerran elämässäni olen tehnyt kurssinmuutoksia, suunnannut päämäärätietoisena kohti unelimiani tai kutsumustani. Saanut todistaa maskuliinisen voiman eteenpäinvievää, tavoitteellista ja aikaansaavaa energiaa itsessäni ja elämässäni. Se on ollut hyvin tärkeää.
Epätervettä tosin on ollut ajoittainen omien tunteiden ja tarpeiden demppaaminen siinä eteenpäin menevässä vauhdissa. Olen niin kovasti halunnut olla vahva ja selviytyjä, että loppuviimeksi juuri se oman haavoittuneisuuteni ja heikkouteni (feminiinisyys) osittainen poissulkeminen ja piilossa pitäminen sai minut uupumaan ja antautumaan. Kun sitten pikkuhiljaa hellitin itseni kannattelusta ja päästin irti niistä langoista, joita rystyset valkoisina puristin, niin jotain muuta pääsi virtaamaan sisälleni ja elämääni: myötätuntoa, armollisuutta, hoivaa ja lempeyttä. Ennen kaikkea tunteet pääsivät puristuksestaan.
Nyt taas kun olen uskaltautunut antautua enemmän feminiinisen energiani vaikutuspiiriin, niin koen syvää yhteyttä niiden ystävieni kanssa, joissa feminiininen energia saa virrata vapaana. Koen hyvin lohdullisena ja voimaannuttavana sen että saan TUNTEA tunteitani hyväksyvässä ilmapiirissä. Olen myös saanut olla eritavalla läsnä ja vastaanottavana, kuuntelevana osapuolena lähipiirini ihmisille, jotka ovat jakaneet omaa elämäntuskaansa tai tunteitaan. On ollut tärkeää saada paljastaa sisintään ja jakaa yhdessä eri tunnelmia: itkeä jos itkettää, pelätä jos pelottaa, nauraa jos naurattaa. On ollut enemmän tilaa, rauhaa ja lupa olla tunteissaan puolin ja toisin. Ei ole ollut kiire sivuuttaa niitä tai ratkaista niitä mitenkään. Läsnäoleva myötätunto ja lohdutus ovat feminiinistä energiaa. Toimenpiteet ja ratkaisukeskeisyys taas maskuliinivoiman ilmentymää.
Maskuliini-feminiini -listaa tutkailemalla voi luoda karkeahkoja ensivaikutelmia siitä missä energiassa itsekukin tällä hetkellä viilettää. Kirjallisuus, taide, mytologiat ja uskonnot taas pursuvat molempien voimien arkkityyppejä. Niiden kautta voi heijastella sitä minkähahmoisia muotoja feminiini- ja maskuliinienergia itsessään ottaa. Tarjolla on normipirkkoa, superpirkkoa, hoivapirkkoa, pimatsupirkkoa ja pyhääpirkkoa. Löytyy perushessua, superhessua, pahishessua, donjuanhessua ja tietäjähessua jne. ( :
Hopeinen kuu
Elämään kuuluu onnistumiset, vastoinkäymiset, ilo, kipu ja kaikenkirjavat tunteet. Eri elämäntilanteiden kautta pääsemme tunnistamaan ja vahvistamaan näiden kahden eri energian suomia mahdollisuuksia. Joskus saamme astua voiman kenttään vapaaehtoisesti ja tietoisesti ja joskus taas elämä heittää meidät rytinällä jomman kumman energian pauloihin.
Voi olla kova isku ja oppiläksy macho-nacho-energiassa päiviänsä paistatelleelle menestyjälle jos hän joku päivä tekee konkurssin tai sairastuu vakavasti ja joutuu tahtomattaan feminiinisen energian alaisuuteen itseään tutkailemaan: haavoittuvaan asemaan, hitaaseen, kärsivälliseen odotteluun ja luottamisen tilaan tehokkaan ja ratkaisukeskeisen toiminnan sijaan. Siellä sitä sitten yön pimeydessä, kuun valossa kohdatan tunteitaan ja varjojaan. Uskalletaan olla pimeällä puolella avuttomina ja apua tarvitsevina. Päivänpaisteessa kun ei omaa varjoaan tavoita. Sitä vaan mennään ja tehdään ja vihellellään. Luullaan olevamme kaikkivoipia, haavoittumattomia ja varjottomia. Mutta ei.
Jokaisessa meissä on se pimeimmistä pimein ja toivottomin nurkka. Nurkka, johon joskus mennään häpeämään. Nurkka, johon mennään tuntemaan. Tuntemaan tunteita, joita kukaan ei mielellään tuntisi. Nurkka johon kukaan ei mielellään menisi. Kuitenkin sinne on mentävä. Vapaaehtoisesti tai olosuhteiden pakosta. Tietoisuus laskeutuu alas, hämärtyy ja näkee kaiken raskaana, merkityksettömänä, ahdistavana ja pelottavana.
Se on se paikka missä tunnemme itsemme luusereiksi ja epäonnistujiksi, mitättömiksi ja merkityksettömiksi maan matosiksi valmiina möyräisemään koko tomumajan jo mullan alle. Nooh... sieltä aina kuitenkin noustaan. Tietoisuus nousee pintaan joka ikinen kerta sukeltamisen jälkeen. Yhtä varmasti kuin maa kiertää aurinkoa. Päivän koitettua maan uumenien ahdistavat onkalot näyttäytyvät jälleen eri valossa. Ja tämä kuun ja auringon, valon ja pimeyden, toiminnan ja hiljentymisen, uskon ja epäuskon, merkityksellisyyden ja merkityksettömyyden tanssi on ikuista minussa. Ikuista sinussa.
On luonnollista olla välillä allapäin, epätoivoinen, surullinen, pelokas tai ahdistunut. That's the name of the game called life as a human being. Kurjat tunteet ja ajoittainen paska fiilis kuuluu asiaan. Sisäänpäin kääntyminen ja mielialan laskeminen on feminiinistä energiaa. Se mahdollistaa tunteet ja niiden esiintulon. Ja tunteethan voivat olla mitä laatua tahansa. Voi olla, että koetun pelon takaa kurkistaakin rohkeus tai surun kyyneleet tekevät pikkuhiljaa tilaa ilolle. On kuitenkin erittäin tärkeää ajatella, että syväsukellusten aikana koetut tummat tunteet eivät ole sairautta tai luonnottomuutta, jotka täytyisi äkkiä hoitaa pois näkyvistä antidepressiolääkkein. Ihmisellä on päiviä ja päiviä. On öitä ja öitä. On vaiheita ja vaiheita. Eikä tarvitse päästä niiden yli mahdollisimman pian. Tarvitsee vain elää niiden läpi. Rauhassa. Vain epäkypsä maskuliinisuus haluaa kieltää tunteet ja pitää niitä ja niiden näyttämistä heikkoutena tai mielenvikaisuutena. Se haluaa äkkiä ratkaista asian. Määritellä, diagnosoida ja hoitaa homman kotiin. Ts. päästä eroon niistä.
(Tähdennettäköön vielä etten puhu nyt vakavista mielenterveyden ongelmista tai kliinisestä masennuksesta, vaan haluan tehdä näkyväksi sen, että elämään kuuluu suruja ja menetyksiä, epäonnistumisia ja epämääräisiä olotiloja ja on TODELLA luonnollista ja luvallista kokea olevansa masentunut sellaisissa vaiheissa. Joskin totta sekin, että raja siihen milloin pitää alkaa oikeasti olla huolissaan on yksilöllinen ja täten hyvin häilyvä...)
Tietyn kurjemman vaiheen läpieläminen vaatii mielestäni yhtä paljon toimenpiteitä kuin onnellisen ja menestyksekkään vaiheen läpieläminen. Ainoa toimenpide on tuntea. Sallia tunteiden tulla, olla ja mennä. Olivat ne sitten mitä laatua tahansa. Tunteiden ja tunnelmien kohtaaminen itsessään edellyttää tilaa, aikaa ja rauhaa. Jos sitä ei syystä tai toisesta ole; elämä on liian kiireistä, päivät täynnä toimintaa ja suoriutumista, niin silloin feminiininen alkaa nostaa päätään ja vaatia tulla näkyväksi aamuyön pikkutunteina, jolloin maskuliininen tietoinen mieli on heikoimmillaan. Tällöin tosin tunteiden ja tuntemusten mittasuhteet voivat ahdistavasti heittää häränpyllyä, koska terve maskuliininen arvostelukyky on myös lepotilassa.
Välillä paistaa aurinko ja välillä paistaa kuu. Äläkä koskaan aliarvioi kuun voimaa. Kuun voimasta nousee ja laskee kaikki maapallon valtameret. Kuun vetovoima liikuttaa vettä (tunteet). Kaiken elämän antajaa. Ja muista, ihmisestä 70 % on vettä. On siis täysin epäluonnollista ja keinotekoista yrittää kieltää tämän feminiinisen voiman olemassaolo ja ylläpitää kuvaa aina aurinkoisesta ja toimeliaasta (maskuliinisesta) ihmisyydestä.
Astuminen feminiiniseen energiaan
Kollektiivisesti ihmiskunta on elänyt maskuliinienergian alaisuudessa jo aika pitkän tovin ja nyt me olemme siirtymässä lähemmäksi sydänenergiaa, feminiinistä energiaa. Pehmeät arvot, vihreät arvot, downshifting ja kokonaisvaltaisemmat lähestymistavat elämään ja ihmisyyteen ovat valtaamassa yhä enemmän sijaa ihmisten ajattelussa ja arjessa. Maskuliinisen ja feminiinisen tasapainottaminen maailmassamme vie sukupolvien ajan. Se ei ole hokkuspokkus -temppu. Yksilötasollakin se voi viedä vuosikymmeniä tai koko elämän. Molemmilla tasoilla energioiden tasapainottuminen saattaa edellyttää jommankumman energian ylilyöntejä (lakipisteitä ja aallonpohjia) ennen kuin jonkin sortin tasapaino saavutetaan ja yksilön/kollektiivin hyvinvointi ja tulevaisuus turvataan.
Kautta historian feminiinistä energiaa on dempattu ja tukahdutettu, sitä on halveksittu ja vähätelty. Se missä määrin feminiininen voima on hyväksyttyä ja saa virrata vapaana ilmenee yhteiskunnan suhtautumisena heikompiosaisiin. Se näkyy feminiinisten alojen (hoiva-, terveydenhuolto-, kasvatus-, sosiaali-, taide-ja luovien alojen) arvostuksessa (palkka), se näkyy naisten ja miesten tasa-arvoisissa oikeuksissa saada äänensä kuuluviin ja osallistua työelämään ja politiikkaan. Se näkyy ihmisten luontosuhteessa; halukkuudessa suojella sitä ja ajaa kestävämpää kehitystä. Se näkyy kansalaisten suhteessa kokonaisvaltaiseen + integroivaan lähestymistapaan (lääketiede, hoidot, koulutus, vanhustenhoito jne.) Se näkyy tavassa sallia, näyttää ja kokea tunteitaan yksilö ja yhteisötasolla. Se näkyy panostuksessa taiteisiin ja ympäristön estetiikkaan. Ja se näkyy yhteisöllisyyden ja jakamiskulttuurin vaalimisen tasossa.
Ihmiset alkavat olla niin yksilötasolla kuin kollektiivisestikin aika kypsiä tähän paikoin hyvin epäterveen maskuliinivoiman alaisuudessa elämiseen. Sielu ja sydän itkee. Feminiini ei siedä jatkuvaa yksilökeskeisyyttä, kilpailua, hyödyntavoittelua, tehokkuuden ja tuloksellisuuden vaadetta. Se stressaantuu. Liika tuli saa aikaan tulipaloja (burnout) jos veden virtaaminen on estetty. Ja näin maapallo kuumenee kuumenemistaan...
It takes two to tango
Missä määrin itse kunnioitat feminiinistä puolta itsessäsi? Elämä on niin hassua, että sitä voi vaikka päivät päästään ajaa naisten oikeuksia, sotilaan päämäärätietoisuudella banderollit hulmuten ja samalla talloa omaa feminiinisyyttään... Missä ja miten sallit feminiinisen energian ilmetä itsessäsi, ympärilläsi? Sallitko itsesi ja toisten tuntea? Käytätkö ja ilmaisetko luovuuttasi? Hoivaatko ja hemmotteletko itseäsi/muita, vai onko viime jouluna lahjaksi saamasi hierontalahjakortti edelleen käyttämättä? Pystytkö levollisin mielin (ilman syyllisyyttä) olemaan tekemättä mitään? Ilman toimintaa, tavoitteita ja aikaan saannoksia?
Millä elämän osa-alueilla ja ihmissuhteissa sinä koet olevasi enemmän maskuliinisessa energiassa? Pystytkö tekemään järkeviä päätöksiä, vaikka ne saattaisivat aiheuttaa jossakussa negatiivisia tunteita. Pystytkö viemään asioita pisteestä A pisteeseen B? Pystytkö hankkimaan hyvän toimeentulon eli huolehtimaan perustarpeistasi / perheesi perustarpeista? Pystytkö tarttumaan toimeen ja ottamaan itseäsi niskasta kiinni saavuttaaksesi tavoitteitasi vai valahdatko veteläksi jo pelkästä vastuun ajattelusta?
Millä tavalla näiden voimien olemassaolo tai poissaolo ilmeni lapsuuden perheessäsi tai nykyisessä perheessäsi? Kuinka se on vaikuttanut sinuun ja ihmissuhteisiisi? Miten voimasuhteet ovat vallinneet sukusi historiassa? Entäs meidän kansakuntamme historiassa? Kumpi voima on vallitsevana voimana elämässäsi nyt? Kummassa energiavirrassa sinun on helpompi olla ja toteuttaa itseäsi? Miksi? Kumman voiman käyttöönottoa taas pitäisi harjoitella enemmän?
Kumpi on sinulle vaikeampaa: jämptiys, johdonmukaisuus ja rajojen laittaminen? Vaiko tunteiden hyväksyminen, myötätunnon kokeminen ja itsesi ja toisten hoivaaminen? Missä määrin pyrit hallitsemaan ja manageroimaan elämääsi ja ihmisiä ympärilläsi? Missä määrin taas uskaltaudut ulos kontrollista hetken ja prosessin viemäksi?
Jos terveet rajat; katto, lattia ja seinät puuttuvat tai ovat liian myötäileviä, niin ei ole seinää mihin päätänsä hakata eli olo on turvaton niinkuin Vekkulatalossa, jossa lattia ja seinät liikkuvat milloin mitenkin. Ja turvattomana sitä sitten tulee rakentaneeksi kaikenlaisia turvapanssareita, suojelumekanismejä ja käyttäytymismalleja oman haavoittuvan inhimillisyytensä ympärille... Siksi lapsi tarvitsee selkeät rajat, joista pidetään kiinni johdonmukaisesti. Hän oppii tunnistamaan rajoja (omiaan ja muiden) sekä kunnioittamaan niitä.
Opettajan työssä näkee luokkahuoneissa valitettavan paljon erilaista oireilua, jonka taustalla on rajojen puuttuminen. Oppilas tavallaan käytöksellään huutaa sitä, että aikuinen ottaisi hänestä vastuun ja laittaisi toiminnalle selkeät rajat. Hänen on kuitenkin vaikea kunnioittaa niitä, sillä jo syntynyttä perus turvattomuuden tunnetta ei noin vain muutamilla säännöillä koulussa saa katoamaan. Joskin paljon hyvää ja oppilaan kehitystä tukevaa voidaan tehdä. Silti sitä tärkeintä kasvatusvastuuta ei voi koululle ulkoistaa. Se on vanhemmilla. Selkeiden rajojen puuttuminen lapselta voi johtua monista syistä: vanhempien sairaus, välinpitämättömyys, mukavuudenhalu, konfliktien pelko, tarve miellyttää omia lapsiaan-hakea niiltä hyväksyntää tai silkka voimattomuus (it's hard work, hikihän siinä välillä tulee ja ärränpäät lentelee ainakin mielessä). Mutta kuka on koskaan väittänyt lastenkasvatuksen olevan vaivatonta ja mukavaa? Tosin siinä auttaa kovasti terve maskuliinivoima, joka on luja, mutta lempeä.
Jos taas rajat ovat liian tiukat; puitteet ja raamit ovat järkkymättöminä paikoillaan ja tiivistyksetkin 100% hoidettu, niin henki, elämä ja luovuus ei pääsee virtaamaan sisälle ja ulos. Sitä voi seisoa jylhänä ja mahtipontisena linnoituksena kukkulan laella, mutta mitään ei liiku missään. Samat rutiinit, tavat ja perinteet toistavat itseään päivästä toiseen, vuodesta toiseen eikä muutos ja spontanius mahdu sisään. Olo on kylmä, kolkko ja yksinäinen. Sitä ajattelee, että kaikki on hyvin niin kauan kun asiat pysyvät samoina. Tai muureista on tullut liian korkeita ylitettäviksi, joten miksi edes yrittää tavoitella yhteyttä (elämän virtaan, uusiin tuuliin, itseensä, unelmiinsa tai toisiin ihmisiin).
Vielä hiukan konkreettisemmin maskuliinivoiman rajoja ja puitteita luovasta laadusta. Se on se voima, jonka turvin sinä rajaat ajankäyttöäsi, rahankäyttöäsi, alkoholinkäyttöäsi, treeniaikojasi, työn tekemistäsi, tunteissa vellomistasi / murehtimistasi, somessa roikkumistasi, syömisiäsi, menojasi jne. Rajaat ja erotat sen voimin myös itsesi toisten ihmisten tarpeista, toiveista ja tunteista. Hyvinvointimme kannalta siis äärettömän tärkeä voima/taito.
Tämän voiman myötä luodaan puitteet unelmillesi toteutua, oli se sitten syvämerensukellusta, tanssiharrastusta tai maailmanympäryysmatka. Maskuliinivoiman turvin ilmoittaudut kurssille, mahdollistat sukeltelusi, laitat palkastasi joka kuu säästöön unelmiesi reissua varten. Siitä konkreettisimmillaan on kyse. Jos maskuliinivoima ei virtaa vapaasti ja terveesti, niin kaikki suunnitelmasi valuvat hiekkaan. Et saa mitään konkreettista aikaiseksi. Et saa luotua tarvittavia puitteita, rakenteita ja rutiineja, joiden myötä unelmistasi tulisi pikkuhiljaa totta. Jatkat vaan illuusioissa lillumistasi ja lottoat joka viikko.
Vaikka toinen voimista onkin yleensä vallitsevana laatuna eri ihmisissä ja tilanteissa, niin molemmat voimat virtaavat meissä joka hetki. Ne kietoutuvat toisiinsa käsittämättömin eri tavoin, yrittävät pehmentää toistensa ääripäitä ja löytää yhteistä tasapainoista tanssin flowta. Usein elämässä on jopa vaikea erottaa kumman energian ilmenemisestä on kyse, sillä joskus odottelu voi olla rohkeampaa kuin toiminta, ein sanominen ja rajojen laitto suurin mahdollinen myötätunnon ja rakkauden ele, antautuminen kaikkein järkevin vaihtoehto tai eteenpäin meneminen olla osoitus syvästä viisaudesta ja kyvystä luottaa elämän prosessiin...
Olen kesästä lähtien saanut olla läsnä sukulaistädilleni hänen menetyksen tunteissaan ja luopumisprosessissaan kun hänen aviomiehensä kuoli äkillisesti. Olemme yhdessä tunteneet hänen edesmenneen miehensä läsnäoloa ja poissaoloa (ja molempaa samaan aikaan). Sukulaistätini on noin kahdeksankymppinen ja viime sunnuntaina kun viimeksi kävin hänen luonaan Blackheathissä, hän yllättäen sanoi minulle " On niin hienoa ja ihailtavaa kuinka itsenäinen ja riippumaton olet naisena. Älä kuitenkaan koskaan aliarvioi miehen tuomaa turvan ja suojan tunnetta. Se on ainakin minun elämässäni mahdollistanut kaiken sen rikkaan sisällön mitä olen saanut luoda ja kokea".
Tiedän mitä hän sanoillaan tarkoitti. Ymmärrän sen jopa vielä laajemmin ja syvemmin kuin hän aavistaakaan. Ilman maskuliinisen voiman olemassaoloa elämässäni vetelehtisin päämäärättömänä ja saamattomana tunteissani velloen yöstä toiseen. Elämässäni olisi ehkä myötätuntoa ja sydänenergiaa, mutta siitä puuttuisi rakennetta ja rutiineja. Sydänenergialta ja luovuudelta puuttuisi kanava ja suunta mihin virrata. Ja se taas saisi energian ilmenemään epäterveellä tavalla.
Toista ei ole ilman toista. Tai ehkä on, mutta mitä se sellainen elämä sitten on? Yksipuolista ja epätasapainoista. Ei ainakaan koskaan suurempaa kuin osastensa summa.
Muutoksen on ensin lähdettävä omasta itsestä. Oman sisäisen työn ja itsetuntemuksen kautta jokainen voi kulkea kohti feminiinisen ja maskuliinisen energian välistä liittoa. Sitä kautta muutosvoima heijastuu myös läheisiimme ja me vaikutamme ympärillämme olevaan maailmaan. Koska olemme pieniä maan matosia suuren pellon mullassa, jokaisen itsessä tekemä möyrintätyö muokkaa näin ollen yhteistä peltoamme, kollektiivista tietoisuuttamme.
Päätän kirjoitukseni tältä erää veljentyttöjeni kanssa viljelemäämme camino-letkautukseen:
Que pasa chicas!... Venga, vámonos!
